Miksi juuri kirjallisuus?

Kirjallisuus on todella suuressa roolissa nykyajan Suomen koulujärjestelmässä. Jokainen suomalainen opiskelee kirjallisuutta vähintäänkin sen kolme vuotta peruskoulussa ja lähes puolet toisen mokoman lukiossa ja osa vielä enemmän. Kirjallisuus on sulautettu täysin yhteen äidinkielen (suomen kielen) kanssa, minkä huomaa jo aineen nimestä Äidinkieli ja kirjallisuus. Ei esimerkiksi muiden kielten kursseilla käsitellä kirjallisuutta juuri ollenkaan. Miksi sitten suomen kieleen on kirjallisuus niin vahvasti liitetty?

Kirjallisuus sisältyy tavalla tai toisella jokaiseen äidinkielen kurssiin ja äidinkielen kursseja onkin suhteellisen monta. Kyllä minä sen ymmärrän, että meidän pitää opetella meidän omaa kieltämme ja että osaamme käyttää sitä oikein esimerkiksi pisteitten ja pilkkujen oikeat paikat ja sanojen oikeaoppiset taivutukset. Mutta miksi ihmeessä kirjallisuus saa näin suuren painoarvon, vaikka se on vain yksi monista taiteen ja kulttuurin muodoista.

Ja se vielä, että kaikkien, jotka haluavat päästä lukiosta läpi, on osattava kirjallisuutta, koska Äidinkieli ja kirjallisuus on pakollinen aine ylioppilaskirjoituksissa. Miksei esimerkiksi kuvataide, musiikki tai urheilu ole pakollinen yo-aine eikä edes näitä ole mahdollista kirjoittaa. Miksi kirjallisuus on jokaiselle pakollista, kun muista taiteenlajeista ei ole edes mahdollista kirjoittaa?

Kirjallisuus ei edes ole suosituin taidemuoto nykynuorten keskuudessa. Voin varmaksi todeta, että ainakin musiikki ja urheilu ovat isolle osalle nuorista paljon tärkeämpää kuin kirjallisuus. Sama pätee myös muihin ikäryhmiin. Sen voi hyvin todet esimerkiksi siitä, että missä suhteessa näitä asioita esitetään televisiossa. Urheilu on selvä ykkönen, mutta kyllä musiikkia näytetään myös enemmän kuin kirjallisuutta. Ehkä ainoastaan kuvataidetta näytetään vähemmän kuin kirjallisuutta. Miksi kuitenkin kirjallisuudella on niin suuri painoarvo Suomen koulujärjestelmässä?

Joku sanoo, että kirjallisuudella me ilmennämme omaa identiteettiämme. Kyllä me myös ilmennämme muidenkin taiteiden avulla itseämme, ehkä jopa paremmin kuin kirjallisuudella. Kumpi ilmentää suomalaisuutta paremmin, jääkiekon MM-kulta 1995 vai Tuntematon sotilas. Tähän en osaa mitään sanoa, mutta ainakin tämä todistaa sen, että kirjallisuus ei ole ainoa tapa ilmaista itsemme.

En minä ole sitä mieltä, että kirjallisuus olisi turhaa tai hyödytöntä. En missään nimessä. Minun mielestäni kirjallisuus on todella hieno asia ja nykyäänkin yksi suosituimmista taiteenlajeista. Mutta sitä minä en ymmärrä, että miksi kirjallisuutta korostetaan koulussa muita taiteenlajeja enemmän, jopa niin paljon, että kirjallisuus olisi jotain jumalaista muihin taiteenlajeihin verrattuna.

Miten kirjallisuutta tulisi siis opettaa koulussa? Mielestäni kirjallisuus pitäisi erottaa äidinkielestä ja opettaa omana aineenaan. Sen tulisi olla myös samanarvoinen muiden taiteenlajien aineiden kanssa eli liikunnan, musiikin ja kuvataiteen kanssa. Jokaista ainetta voisi lukiossa esimerkiksi olla 2 pakollista ainetta ja 2-5 soveltavaa kurssia. Ja mitään ei pidä voida olla YO-aineneena ellei kaikki muutkin ole. Eli nämä kaikki on oltava mahdollista kirjoittaa YO-kokeissa tai sitten mitään näistä ei voida kirjoittaa. Kyllä liikunnasta, musiikista ja kuvataiteesta löytyy teoriaa samalla tavalla kuin kirjallisuudesta. Kirjallisuuden pitäisi olla samalla viivalla muiden taiteenlajien kanssa!